Helsingissä 24.9.2013
Haen puheenjohtajuutta
STK-yhdistyksessä, sillä koen aloitteen erittäin tärkeäksi. Olen
työskennellyt 2009 vuodesta alkaen Tampereen yliopiston Tutkivan
teatterityön keskuksella erilaisissa sosiaalisen sirkuksen
hankkeissa projektipäällikkönä.
Ensimmäisen Sosiaalinen Sirkus
–hankkeen (2009-2011) tarkoituksena oli aloittaa sosiaalisen
sirkuksen toiminta Suomessa ja juurruttaa se osaksi suomalaista
sirkuskenttää ja kuntien ostamia hyvinvointipalveluita. Seuraavan
Vaikuttava sirkus (2011-2014) hankkeen tarkoituksena on ollut mm.
todentaa sirkuksen hyvinvointivaikutuksia tavalla, jota sirkukset
voivat itse jatkaa hankkeen jälkeenkin. Olen työssäni saanut olla
mukana kehittämässä sosiaalisen sirkuksen kenttää Suomessa, ja
haluan olla edelleen mukana kehittämässä alaa sekä sosiaalisen
sirkuksen, että muunkin ”hyvinvointitaiteen” alalla.
Olen koulutukseltani filosofian
maisteri ja valmistuin Tampereen yliopistolta pääaineenani
Teatterin ja draaman tutkimus vuonna 2008. Olen opintojeni jälkeen
jatkanut kouluttautumista mm. Aalto yliopiston pienyrityskeskuksen
Yhdistysten palvelutoiminnan kehittäjävalmennuksessa (2012), jonka
perustamaan yhdistyskehittäjäverkostoon kuulun parhaillaan. Olen
kehittäjäverkoston kautta mm. ollut mukana sparraamassa yhdistyksiä
jotka haluavat kehittää hyvinvointipalvelutoimintaansa. Lisäksi
olen kouluttautunut Turun Taideakatemian täydennyskoulutuskeskuksessa
Sosiaalisen sirkuksen erikoistumisopinnoilla (2011),
Teatterikorkeakoulun koulutus- ja kehittämispalveluiden ja Kolmas
lähde –hankkeen järjestämissä Hyvinvointipalveluiden
tuotteistamisen erikoistumisopinnoissa (2010) ja Sibelius Akatemian
avoimen yliopiston Taidehallinnon opintokokonaisuudella (2009).
Lisäksi tulen osallistumaan vuoden vaihteessa Cirque du Soleilin
sosiaalisen sirkuksen osaston, maailman suurimman sosiaalisen
sirkuksen, Cirque du Monden järjestämään sosiaalisen sirkuksen
ohjaajakoulutukseen osana työtäni.
Pohdimme aikanaan Sosiaalinen
Sirkus –hankkeen päättyessä mahdollisuuksia sosiaalisen
sirkuksen yhdistyksen kehittämiselle, mutta totesimme porukalla että
se ei ole järkevää. Järkevämpää olisi toimia yhdistyksessä
joka ajaa kaiken soveltavan taiteen asiaa. Siksi olen erittäin
iloisena seurannut STK-aloitteen edistymistä, ja koen että minulla
olisi tällaiselle verkostolle paljon annettavaa.
Visioni STK:lle viiden vuoden
päähän on se, että yhdistys on elinvoimainen ja aktiivinen
verkosto erilaisille soveltavan taiteen ammattilaisille. Yhdistys on
mukana kehittämässä toimintaa erilaisten isojen kansallisten ja
kansainvälisten hankkeiden kautta, tekee erilaisia soveltavan
taiteen ammattilaisia hyödyntäviä selvityksiä ja toimii yleisenä
äänitorvena soveltavan taiteen ilosanomalle. Yhdistyksellä on yksi
kokopäiväinen toiminnanjohtaja ja projektityöntekijöitä jotka
edistävät yhdistyksen asiaa. Yhdistykselle tulee kyselyjä ja
soittoja erilaisista työpajoista, sillä se on ajanut aktiivisesti
soveltavan taiteen asiaa, nämä kyselyt johdetaan suoraan
jäsenistölle. Työnvälitystä tärkeämpänä koen kuitenkin
yhdistyksen aseman yhteiskunnallisena edunvalvojana, äänitorvena,
viestinnän keskittäjänä ja kansainvälistenkin yhteyksien
luojana.
Ensimmäisellä toimintakaudella
yhdistyksen kannattaa aluksi kartoittaa jäsenistön konkreettiset
toiveet ja tarpeet. Aloite on vielä niin alussa, että on syytä
jatkuvasti pitää huolta siitä että menemme juuri siihen suuntaan
johon jäsenistö toivoo meidän menevän. Yhdistys voisi esimerkiksi
hakea jonkinlaista projektirahoitusta soveltavan taiteen kentälle
tärkeän kartoituksen tai selvityksen tekemiseksi. Mielestäni olisi
esimerkiksi erittäin tärkeä selvittää millaisella rahoituksella
soveltavan taiteen projekteja tällä hetkellä toteutetaan, jotta
yhdistys voi ottaa asiantuntijana kantaa yhteiskunnalliseen
keskusteluun aiheesta. Ensimmäisen toimintakauden aikana tulee myös
ottaa konkreettisesti selvää muiden alan yhdistysten ja järjestöjen
toiminnasta ja siitä miten STK suhtautuu niihin, esimerkiksi Sovella
Taidetta ja Terveyttä Kulttuurista –verkostot. Meidän ei kannata
tehdä päällekkäistä työtä vaan hyötyä toisistamme. Yhdistys
saa kerättyä ensimmäisen toimintakautensa aikana myös tietoa
erilaisista oppaista, koulutuksista ja tutkimuksista joita soveltavan
taiteen alalla on tehty, jotta tieto leviää jäsenistölle
mahdollisimman tehokkaasti.
Hankkeen onnistumisen avaimista
nostan erityisen tärkeiksi yhteistyön koko Suomen mittakaavassa. On
tärkeää, että yhdistys ei aja vain muutaman yhteisön tai yksilön
asiaa, vaan on oikeasti ja konkreettisesti ”puolueeton” ja koko
jäsenistön etua ajava yhdistys. Valtakunnallisuus tarkoittaa
erityisesti sitä, että selvityksissä ja kartoituksissa ja
tapahtumien järjestämisessä otetaan huomioon koko Suomi, ja
mielellään myös kansainvälisyys. Tällä hetkellä Suomi on
maailmankartalla sosiaalisen sirkuksen osaajamaana, jossa
suhtaudutaan aiheeseen tosissaan. Olisi mahtavaa saada sama maine
suomalaiselle soveltavalle taiteelle yleisemminkin. Ammattitaitoinen
ja verkostoja omaava vetäjä on siksi tässäkin kohdassa avain
toiminnan kehittymiselle. Avoimuus on tällaisessa toiminnassa aivan
avainasemassa. Toiminnasta pitää tiedottaa aktiivisesti sekä
ulospäin että jäsenistön sisällä. Vain avoimelle toiminnalla ja
tiedottamisella saadaan koko kenttä sitoutettua yhdistyksen
toimintaan ja tavoitteisiin. Erittäin tärkeää on myös se, että
yhdistys miettii ennakkoluulottomasti ja innovatiivisesti omaa
varainhankintaansa, jotta se ei niele varoja jo muutenkin hankalasti
rahoitettavilta käytännön projekteilta.
Yhdistyksen nimi voisi olla
Soveltavan taiteen keskus, koska asiasta ollaan nyt jo puhuttu
Suomessa sillä nimellä jonkin aikaa. Toisaalta nimen pitää olla
sellainen, jonka koko jäsenistö allekirjoittaa, ja ”soveltava
taide” on terminä sellainen joka nostaa monilla niskakarvat
pystyyn. Asiasta kannattaa keskustella vielä esimerkiksi yhdistyksen
perustamiskokouksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti